Painoin valkolakin päähäni, olin töissä kolme viikkoa (eka kesätyö on eka kesätyö, vaikka se kestäiskin vaan alle kuukauden) ja tänään varasin lennon Lontooseen. Ekaa kertaa elämässäni tein yksin lentovarauksen ja ekaa kertaa elämässäni sain sähköpostiini vain menolipun. Turha siitä on draamailla, joulunahan mä jo tuun käymään Suomessa, mut oli se silti aika hurjaa.
Kesätöissä olin paikallisten koulujen kesälomatoiminnassa, ja se oli tulevaisuutta silmällä pitäen aika hyödyllistä. En ole ennen työskennellyt noin pitkää putkea lasten kanssa, joten oli rohkaisevaa huomata, että kyllä mä pärjään niiden kanssa ihan hyvin. Monet lapset on kuitenkin tosi älykkäitä ja hauskoja tapauksia, ja moni niistä on pohjimmiltaan suhteellisen kiltti, vaikka päälle päin muulta näyttäiskin.
Plus ens vuonna hoidokeikseni päätyneet lapset ovat ymmärtääkseni tiedonjanoisia ja lukemisesta kiinnostuneita ja sehän on ehdottomasti vaan plussaa! On aina hauskaa saada outoja asioita googletuslistalleen.
Mun to do -lista lähtöä ajatellen on ainakin toistaiseksi aika lyhyt. Pitää hankkia uusi passi ja ostaa tuulitakki jne, mut mitään hirveen ihmeellistä ei sillä listalla ole. Se hyvä puoli onkin siinä, kun lähtee au pairiksi vaihtovuoden suomalla kokemuksella; etukäteen hoidettavat asiat tuntuvat pieniltä ja vähäisiltä iänikuisiin vaihtari- ja viisumihakemuksiin verrattuna.
64 päivää ja sitten mä lähden Lontooseen... Ohhoh.
Tää on kiva kappale, jotenki tosi hyväntuulinen ja keveä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti