Vielä on kesää jäljel- oho, ei olekaan.

Moro, tere ja päivää!

Ensin oli monta kuukautta, sitten yksi, pari viikkoa ja nyt enää muutama päivä. Laskutavasta riippuen jäljellä on kolme tai neljä päivää, mutta miten tahansa laskettuna aika kotimaassa on jo vähissä.

Mun alun alkaenkin lyhykäinen to do -listani on jo lyhentynyt aika mukavasti. Suvun sekametelisoppajuhlat on juhlittu, viimeisetkin kaverit hyvästelty, pienet muistiaiset työnantajaperheelle hankittu (lapsille Astrid Lindgrenin satukirja ja koko perheelle suklaata), autokoulun kolmas vaihe aloitettu (tulin just arvioivan ajon tunnilta, iltapäivällä on jotain liukastelua ajoradalla ja huomenna on taatusti-ah-niin-tärkeää teoriaa) ja tulevien työnantajien taloa google mapsista stalkattu.

Mut ei sillä, kyllä sieltä listalta vielä tekemistä löytyy. Pitää pakata, siivota huone loppuun (se on jo vähän siistimpi kuin viime päivityksen aikaan :D), kaivaa jostain joku todistus vakuutuksesta (luulisin?), ottaa joku kopio passista ja hakea pankkiin tilatut punnat.

Pientä hermostuneisuutta aiheuttaa se, että mun piti viedä uusi, reilun kuukauden vanha läppärini huoltoon näytön ongelmien takia, eikä se ehdi kotiutua sieltä ennen kuin mä lähden. Otan nyt sit mukaan vanhan koneen (joka tilttaa parin viikon välein ja on ärsyttävän iso ja painava verrattuna toho uudempaan) ja sit kun veli tulee käymään Lontoossa joskus tossa syksyllä, niin se tuo sen - toivottavasti ongelmitta toimivan - koneen mukanaan. Mitä olisikaan elämä ilman ärsyttäviä pikkuongelmia...

Lähteminen ei tunnu kovinkaan realistiselta ajatukselta, tosin eihän se koskaan oikein taida tuntua. Jännittää toki ja samalla on sekä iloinen että haikea olo, mut sitten tavallaan ei kuitenkaan tunnu mitenkään kamalan ihmeelliseltä. Se on ehkä ihan hyvä, kun eihän siitä ikinä tiedä, että millaista siellä Lontoossa on. Voi olla, että se on mun elämän paras vuosi, voi olla että tuun ekalla maitojunalla kotiin. Toivon parasta ja yritän parhaani mukaan olla pelkäämättä :D.

Tää on kiva kappale, mutta toi musiikkivideo on ihan älytön :D

Mä voin kuvitella ku jotku levy-yhtiön isot kihot - tai ketkä noita videoita sit kehitteleekään - on ollu ihan liekeissä jossai palaverissa.

Tyyppi1: Okei, tiiätkö, mä haluan pudottaa tässä ton laulajan katolta.

Tyyppi2: Ei me niin voida tehä.

1: No mut mä haluun.

2: Me voidaan muokata se näyttämään siltä, että se putoais jostain.

1: Kai se kelpaa... Sit lisäks mä haluun sinne bussin.

2: Mitä me sillä tehään?

1: En mä tiiä, kai se päälaulaja voi seistä sen päällä.

2: Ööh... No... Selvä.

1: Hei nyt mä tiiän mitä mä haluun! Lentävän puhelinkopin!

2: Mitä?

1: Joo, lentävän puhelinkopin! Se laulaja voi olla siellä tytön kanssa!

2: Minkä ihmeen takia?

1: Mä vaan haluun.

2: Mut sit meil ei ois varaa hankkia sinne enempää ihmisiä kuin ne kaks laulajaa ja se tyttö.

1: Mut me saatais sinne lentävä puhelinkoppi?

2: Joo...

1: Sit se on just hyvä.

Sori mä innostuin liikaa :DD Mut mä en vaan useinkaan ymmärrä musiikkivideoita, kun niissä on kaikkea outoa.

Kesästä ja läksiäisistä

Hej på dig!

Elokuu lähestyy loppuaan ja meikäläisen päivät Suomessa käy vähiin. Yritin olla melkein koko kesän ajattelematta lähtöä, koska pyrin välttelemään suuria ennakko-odotuksia, mutta ehkä tässä vaiheessa asiaa kannattaa jo vähitellen alkaa ajatella :D

Heinäkuu meni pitkälti lomaillessa, enkä nyt elokuussakaan ole tehnyt mitään kovinkaan ihmeellistä. Kävin Norjassa ja muuten olen nähnyt kavereita - jotka lähtevät kaikki vähän eri suuntiin - ja yrittänyt siivota huonettani siihen kuntoon, että sen kehtaa taakseen jättää (siinä on pitkä ja raskas urakka, tavaraa on liikaa ja säilytystilaa liian vähän, eikä kieltämättä allekirjoittaneen motivaatio siivoamiseen ole koskaan ollut korkein mahdollinen).

Norja on ihana!

Tulevana viikonloppuna on edessä suvun yhteiset juhlat, joissa juhlitaan mennyttä kesää, useamman lähekkäin syntyneen syntymäpäiviä ja monen serkun läksiäisiä. Mun lisäksi kaksi on lähdössä ulkomaille ja ihan täällä kotimaassakin pysyttelevä serkkuparvi hajoaa taas eri kaupunkeihin.

Lähtöön on vähän reilut kaksi viikkoa. Jännitystä vähentää vähän se, että tiedän jo kaksi Lontoon alueelle tulevaa au pairia. Facebookissa on myös monia ryhmiä au paireille, joten ehkä tällainen hölmöläinenkin löytää sieltä kavereita vapaapäiville.

Jännitystä puolestaan lisää se, että en ole ollut hirveästi yhteyksissä tuleviin työnantajiini (välikommentti: pieni kriisi jo siinä, etten oikein tiedä miten kutsuisin heitä esim. tässä blogissa. Monet au pairit puhuvat host-perheestä, mutta itse en mielelläni käyttäisi kyseistä termiä... Mutta no, saa nähdä), eli en tiedä heistä hirveästi. En esimerkiksi ole täysin varma työajoistani, työtehtävistäni tai tiedä heidän osoitettaan. Mutta ei huoleen varmaan ole syytä, kyllä asiat selviävät ajallaan.

Ehdoton tän kesän hittibiisi - ainakin mulle!

ps. Kirjoitin ekaan merkintään siitä, että pyrin pitämään tämän blogin ajan tasalla, mutta aion aloittaa vakituisemman päivittämisen vasta Lontooseen päästyäni. Eli tämä aluksi epätasaisen harvana pysynyt päivitysväli on jo etukäteen harkittu :D.