maanantai 5. syyskuuta 2016

Höpinää ensimmäisistä päivistä

Heipä hei Lontoosta!

Täällä sitä nyt sitten ollaan, 20min junamatkan päässä Lontoon keskustasta, Beckenhamin kylässä, suht vieraiden ihmisten talon ylimmässä kerroksessa. Tähän mennessä mulla ei vielä ole ollut tavallisia työpäiviä, vaan lauantaiaamupäivänä tänne saavuttuani lähinnä tutustuin lapsiin ja lähialueeseen (ja onnistuin jo periaatteessa eksymään kertaalleen :D tai ainakaan en löytänyt sinne minne oli tarkoitus) ja eilen seikkailin junalla Lontooseen tapaamaan toista Suomesta tullutta au pairia. Tänään on kai edessä lähinnä lasten kanssa olemista, vaikken vieläkään taida olla niiden kanssa kolmestaan paria tuntia pidempään, ainakaan putkeen.


Satunnainen kuva Lontoosta. Pitihän tähän ny jotain kuvia laittaa.

Tähän mennessä tää homma ja perhe on vaikuttanut todella mukavilta. Perheen tyttäret E (7-vuotias) ja A (4-vuotias) on tosi suloisia ja suhteellisen tottelevaisia, joskin tosi energisiä ja etenkin nuorempi on välillä vähän villi. Vanhemmat, K (perheen äiti) ja M (perheen isä) on myös ystävällisen oloisia ihmisiä, jotka ainakin tähän mennessä on tehny miellyttävän selkeän eron mun vapaa- ja työajan välille. Tosin enhän mä ole työskennellyt kuin ehkä kaks tuntia... :D
Mun huone on tosi mukava ja valoisa, ja tosiaan tän talon kolmennessa kerroksessa, jossa ei mun huoneen ja kylppärin lisäksi ole mitään muuta. Säilytystilaa on tällä hetkellä melkein liikaakin, tulee hirveä hinku ostella kaikkea ihan vaan että saisi kaappeihin täytettä :D.

Meikäläisen huone täältä oven vierestä lattialta kuvattuna. Tätä koko tilaa ei oikein saa yhteen kuvaan, mutta tossa nyt näkyy varmaan kaikki oleellisin.

Odotan mielenkiinnolla, että mitä tästä vuodesta tulee. Työn arkeistuminen tuntuu ainakin nyt ajateltuna mukavalta, sillä uudessa alussa on aina omat stressitekijänsä ja hämmennyksensä. On hauskaa ajatella, että jossain vaiheessa mä ehkä osaan kulkea Lontoossa ilman suurempaa härdelliä ja hösellystä (eilen kotiinpaluuseen meni ehkä 1,5h kun etsittin ekana bussia jota ei löytynyt mistään ja sitten piti keksiä toinen tapa päästä oikealle juna-asemalle...). ja sitten ehkä vapaina viikonloppuina tai lomaviikkoina voin matkustaa toisiin kaupunkeihin katselemaan sikäläistä menoa.

Äsken tuolta alhaalta kuului vähän sellaista ääntä, että ehkä muutkin talossa nousee kohta ylös ja mun pitäis mennä näyttämään sinne naamaani.

Taas kerran musiikkivideo, joka menee multa vähän ohi. Mut tää kappale on kiva!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti